Tabu
Niin muuten, mullahan on paniikkihäiriö. Ok, mulla on haavainen paksusuolentulehdus. Just, no mä oon funtsannut tuota Jumalaa viime aikoina.
Ai? Sori. Puhutaan vaan työasioista.
Tabu tulee tongan kielestä ja tarkoittaa kiellettyä. Jotain, joka on niin pyhää eli erotettua muusta todellisuudesta, ettei sitä saa mainita tai tehdä, sillä muuten todellisuus järkkyy. Läntisestä maailmankuvastani käsin saattaisin yhdistää tähän alkuperäiseen merkitykseen taikauskon käsitteen.
On jännää, että aikana, jolloin mikään ei ole enää samalla tavalla pyhää tai kiellettyä – ainakaan hokeman mukaan – meillä on edelleen paljon tabuja. Ehkä on niin, että tabulla ei enää viitatakaan pyhään vaan noloon. Uskottavuuden menettämiseen.
Erityisjännää on havaita tabuja sosiaalisessa mediassa. Imagoaan ja siinä samalla identiteettiään rakentava ihminen kasvaa ääneenlausumattomiin some-pelisääntöihin; korosta näitä, vaikene näistä asioista. Ole persoonallinen, mutta älä ole a) puoluepoliittinen, b) uskonnollinen, c) sairas tai d) tyhmän kuuloinen, vaikket tajuaisikaan jotain juttua.
Hauskoja ovat tilanteet, kun joku rikkoo tabun. Jos hän tekee sen taidokkaasti, juttua jaetaan somessa ja hän saa hetken kantaa tabunmurtajan sankariviittaa harteillaan. Hyvä esimerkki on jääkiekkoilija Teemu Ramstedt, joka ansiokkaasti kertoi haavaisesta paksusuolentulehduksestaan ja lisäsi sillä paitsi yleistä tietoutta kyseisestä sairaudesta, myös omaa uskottavuuttaan. Arvostan! Samoin isäblogistit lapsellisetmiehet.blogspot.fi-sivulla ovat ansiokkaasti kuranneet isä-kilpiään rikkomalla tiettyjä tabuja – ja kasvattaneet katu-uskottavuuttaan.
Pohdintani tulokseksi muotoutuu muutama kysymys:
- onko uskottavuudesta tullut meille pyhää ja sen menettämisestä kiellettyä eli tabu?
- Voisitko heittää nyt yhden tabusi mäkeen ja pinnistellä vähemmän uskottavuutesi eteen?
- Mikä se sinun tabusi on ja miksi pidät siitä kiinni?
Niin, ja mulla siis oikeasti on se paniikkihäiriö 🙄
Ps. Alla kuva itsestäni urheilemassa, koska haluan korostaa sitä puolta itsestäni. Toisaalta kirkko taustalla on aiheena kiusallinen.
Pintaa syvemmältä 
3 kesäkuun, 2016 10:02 pm
Asiallinen nosto. Uskottavuuden menetys, kasvojen menetys. Se on suurin riski. Ei vain jumaliin uskominen, uskovaisuus, vaan myös jumalan olemassaolon kiistäminen on noloa. Ei kukaan joka pitää fasadinsa kunnossa, ilmaise noin vain arkikeskustelussa, ei netissä eikä kasvokkain, että olen ateisti.
Se mikä on henkilökohtainen suhde uskonnollisiin uskomuksiin, on noloa. On noloa olla vakavissaan jonkin sellaisen seikan suhteen. Vakavissaan voi olla vaikkapa urheilusta, politiikasta tai hallituksesta. Vakavasti ja paneutuneesti sopii käsitellä niin sanottuja some-ilmiöitä ja julkkiksia.
Mutta uskovainen, tai ateisti – se on jo itsessään noloa, ja vieläkin nolompaa, jos siitä vielä ääneen puhuu.
TykkääTykkää