Pidä isiä kädestä

Posted on 5 toukokuun, 2016 Updated on 9 toukokuun, 2016

Ymmärrän tavallaan niitä vanhempia, jotka viettävät perhelomansa hotellin, uima-altaan ja auringon kolmiyhteydessä. ”Aion laitostua vielä muutaman vuoden all-inclusive-reissuilla, sen jälkeen me siirrytään kaupunki- ja kulttuurilomiin”, totesi eräskin tuttu isä. 
Ehkä kyseessä on joku lomamasokismin muoto, eurojen pihistely tai laitostumisen pelko, mutta en osaa ajatella kuusihenkistä perhettäni lomailemassa hotellin uima-altaalla, en oikein hotellissakaan. Sen sijaan minulla on jo vankka kokemus jalat kipeiksi kävelevistä lapsista, Airbnb:stä, suurkaupunkien katuruuista, kirkoista, camping-alueista, citypuistoista ja lähimmän vessan tai jätskikiskan etsimisestä. 

Oltiin tuossa juuri isä-poika-reissulla Berliinissä. Kolme isää ja kuusi 4-12-vuotiasta poikaa. Energinen kokoonpano, kokeile jos epäilet! Minä pääsin helpoimmalla, kun oli huollettavana ”vain” tuo nelivuotias energiapakkaus. Jollakin mittarilla kyseessä varmaan oli jonkinlainen stressiloma, jossa kehitetään omaa kärsivällisyyttä, reaktiokykyä ja ahdistuksenhallintaa, kun viedään maalaispojat vipeltämään suurkaupunkiin. 

Minusta se on kuitenkin hienoa. Toki tavoitteet reissulle pitää miettiä ihan eri tavalla kuin aikuisten reissussa samaan kohteeseen, se on selvää. Meidän tavoitteet tällä reissulla oli nähdä huippujalkapalloa, pelata puistofutista ja käydä korkeassa tv-tornissa. Tavoitteet toteutuivat upeasti. Lisäksi nähtiin valtava määrä muita nähtävyyksiä, ihmeteltiin berliiniläistä vappua, puhuttiin eri tilanteissa Saksan historiasta, toisen maailmansodan pommituksista ja holokaustista, maisteltiin saksalaisia katuruokia, ihmeteltiin mellakkapoliiseja, ja yritettiin oppia nukkumaan ison kadun iltaäänissä. Toisin sanoen opetettiin ja opeteltiin ison maailman juttuja, koska globalisaatio. 

Mitä jäi käteen? Vaikea sanoa, mitä kaikkea. Ainakin lapset (ja aikuiset?) hahmottavat maailmaa taas eri tavalla. Vähän laajemmin. Muistavat että ihmisiä on kaiken näköisiä ja tapaisia. Muistavat että meitä on paljon ja siksi toiset pitää ottaa huomioon. Kadulla, ratikassa, hississä, jonossa ja elämässä. 

Itselleni tämä oli hieno kokemus isä-poika-suhteen kannalta. Pikkumies nautti tilanteesta ja puhua pulputti neljä päivää putkeen. Kysyi, ihmetteli, pohti, kommentoi, vitsaili. Kaikkea. Huh huh. Mutta onhan se hienoa. 

Lisäksi minulle jäi reissusta käteen lämmin tunne. En ole pitänyt poikaani kädestä pitkiin aikoihin niin paljon kuin nyt miljoonakaupungin kaduilla. Onneksi tämä reissu tuli tässä vaiheessa. Kohta kädestä pitäminen on hänelle jo noloa, mutta nyt se vielä oli tarpeellista, meille molemmille. Siinäkin oli jo mukavasti syytä lähteä lapsen kanssa kaupunkilomalle.